Pain à l'ancienne - viiden päivän tuska

Koin viime yönä ensimmäistä kertaa jotain sellaista, mitä varmaan synnyttävät naiset kokevat (menikö heti ihan epäkorrektiksi?) Leivoin ja onnistuin.

Mennäänpä torstaihin.

Aina kun haluan lukea hyviä leipäjuttuja tai romuttaa lapsuuden uskoani siihen, että naiset osaa leipoa paremmin kuin miehet, lueskelen  Viva Ciabatta! -blogia, jota pitää hienolasinen ja -viiksinen Aleksi. Eräänä aamuyönä löysin mielenkiintoisen antiikkisen leivän reseptin. Siis jos pain à l'ancienne ensinnäkään tarkoittaa antiikkista leipää.
Ja torstaina iskin tarkasti mitatut jauhon ja veden kulhoon ja jääkaappiin odottamaan lauantaita. Koska tällä kertaa Teen. Niinkuin. Aleksi. Sanoo.

Launtai saapui ja ex tempore -Flow. Taikina jäi kaappiin, kyllähän mä sen sunnutaina tekisin. En vaan olekaan niitä naisia, jotka osavat yhdistää leipomisen ja festarit. En alkuunkaan.

Yhtäkkiä olikin tiistai-ilta, kun kaivoin taikinaraasun jääkaapista. Tuoksu oli ihan hyvä, joten päätin jatkaa. Lisäsin taas tarkasti mitatut veden, hiivan ja suolan. Annoin taas olla. Vaivasin ja venytin ja lykkäsin taas takaisin jaakaappiin. Usko horjahti moneen otteeseen. Miltäköhän taikinan pitäisi näyttää? Luin ohjetta eteenpäin ja usko järkkyi vielä lisää. "Annetaan levätä kaksi kertaa 90 minuuttia joiden välissä taikinaa venytellään(stretch an fold) ja vielä jokunen tunti", apua! 

Vastasyntynyt 

Taikina lähti vihdoin uuniin puolen yön maissa ja hyvin epämääräisen näköisenä. 
Mutta kyllä! Se onnistui ja oli ihan pirun hyvänmakuista. Pähkinäistä, rapeakuorista ja sisältä pehmeää.  Oisi voinut olla ehkä vähän kuohkeampaa, mutta ekaksi kerraksi, mun leivonta- ja sääntöjentottelutaidoilla tämä oli ihan täydellinen! LISÄÄ!

sisältä töpselinenä

Paras leipä ikinä! Ei vaikea tehdä, mutta odotusta vaativa ja epävarmuuksia luova. 

Toimi hyvin aamulla Paulig Premium -kahvin kanssa

Huojentuneena pääsin vihdoin nukkumaan. Aamulla leipää ja uusi taikina jääkaappiin odottamaan oikeaa hetkeä. Ja ennen kaikkea seurasin ohjeita orjallisesti ja onnistuin. Kyllä musta vielä leipuri tehdään.

Tukka kärsi eniten