Mitä nistit mulle antoivat?

Ihan kahden päivän päästä voidaan heitellä avokin kanssa isot yläfemmat. Ollaan nimittäin asuttu yhdessä kokonainen vuosi! Ja sen lisäksi hoidettu kolme muuttoa yhdessä.

Elämä menee aika mallikkaasti täällä meidän alkovissa. Ja mun kaasuliesi on niiiiin ihana! Vieläkin voin vaan ihmetellä miten kätevä ja nopea se on verrattuna siihen erääseenkin keraamiseen helvettiin. Induktio on taas aivan liian new school ja nopea meikäläiselle. Ja kaasun kanssa saa tietty olla aina mukavan varuillaan, että milloin se posahtaa.

Koska nyt on sen verran hektistä töissä kummallakin ja tosiaan tuo yhteisasumisen vuosipäivä lähenee vääjäämättä, miksipä en esittelisi meidän rakkauden hedelmää? Ennen kuin aivan villiinnytte, niin puhun nyt vaan kinkkukiusaksesta. Tälläinen kinkkukiusaus with a twist kulkee meidän familyssa ihan vaan nimellä nistikiusaus.

Ja saanen avata tämän sananparren historiaa. Luettiin joskus vuosi sitten Hesaria, mä varmaan kahvilassa Kaarlenkadulla ja avokki internetissä. Artikkeli käsitteli Oulun käsiinräjähtänyt subutex-ongelmaa ja mukana artikkelissaoli tietysti paikallisia asiantuntijoita. Ja koko artikkeli alkoi niin, että toimittaja tupsahtaa noiden pikku subutex-intoilijoiden kotiin, jossa boijjaat vääntää kinkkukiusausta aura-juustolla ja chilillä höystettynä.
Eipä selvinneet teksiongelmat, mutta tämä ruoka jäi meidän molempien mieleen. Illalla sattumalta jompikumpi mainitsi asiasta ja ihanan ihanasti oltiin kummatkin kelattu samaa! Ton on pakko olli ihan sairaan hyvää.


Nistikiusaus (tai jos lapsia paikalla, niin aikuisten kiusaus)

• 1 kg perunasipulisekoitusta 
• 300 gr kinkkusuikaileita
• 150 gr aura-juustoa 
• kolme peperoncino-chiliä tai muuta tulista kamaa
• kaksi purkkia ruokakermaa
• desi lihalientä
• suolaa ja pippuria

Kaikki tietenkin isketään yhteen ja annetaan olla uunissa 225c noin tunnin verran. Ei turhia hötkyilyjä sitten! Ei toimi raa'alla perunalla. 

Vaikka menikin kirjoittaminen hieman retosteluksi, niin tosissaan tämä on ihanaa lohturuokaa ja niin helppo valmistaa isommallekin jengille. Ja ei ainakaan mikään tylsä teidän äitien valmistama kinkkukiusaus. 

Voilá!

Moiccu!

Perin ennakkoluuloton lohisalaatti

Jihuu, ensimmäinen ihka oikea ruokapostaus uudesta kodista, eikä vain selittelyä, siitä miksei bloggaaminen onnistu.


Nyt kun ollaan päästy taloudellisesti siihen tilanteeseen, että voin hakea Jumbon Prisman sedältä lämminsavustettua lohta niin hyöty on käytettävä.
Keskiviikkona siis näkötarkastuksen (huonontunut taas -0,20) tungin itseni kuuden miljoonan varhaisteinitytön muodostaman ihmiskilven läpi (Robin oli nimmarikeikalla, iik!) kauppaan ja suoraa päätä kalatiskille.

En edes tiennyt mitä lohesta kannattaisi tehdä, kun keitot ja muut perinteiset muussiyhdistelmät eivät innostaneet. Myös lohisalaatti on mun mielestä jotenkin aika tylsää ja mielenkiinnotonta.
Mutta salaatti jäi pyörimään mieleen yhtä kauaksi aikaa kuin mä pyörin Prismassa.
Päätin tehdä kuitenkin salaattia, mutta ihan eri väreillä kuin yleensä salaattini teen.
Mähän olen niin väriuskollinen, mitä ruokaan tulee. Vain punaista paprikaa ja vihreää kaalia. Vain punaisia karkkeja ja vain parillinen määrä. Ja salaatissa pitää olla salaattia!

Mutta nyt ennakkoluulot roskakoriin ja lohisalaattia vähän eri tavalla. Vaihtelu virkistää ja ennakkoluuloille kannattaa nauraa (miten on, Hakkarainen?)

Tarvitset:

400 g lämminsavustettua lohta
250 g tummaa pastaa (Mulla Torinon Tummaa Kierrettä, koska pitäähän vanhaa kotipaikkaansa kannustaa. Täh?)
300 g punakaalia
keltainen paprika
vihreä paprika
fetaa

purtelo smetanaa
yhden limen mehu + kuori raastettuna
puoli tl vahvaa sinappia (mulla meni Viron Sinepiä)
2 rkl jotain viinietikkaa
salt'n'pepa

Keittelin pastan al denteksi ja tällä kertaa en edes lipsunut, koska kylmä, löysä pasta on vaan hirveetä hyvässä määrässä suolattua vettä ja jäähdytin. Siinä välissä pilkoin vihannekset mukavan pieniksi, koska pastasalaatissa kaiken pitää olla pientä (vai pitääkö? Vieläkö laajennan tajuntaani ja jätän seuraavan salaatin ainekset isommiksi?). Sekoitin myös kastikkeeksi smetanan, limen mehun sekä kuoren, sinapin, etikan ja suolapippurin. Avokille ja itselle tarjottaviin aanoksiin lipsahti kylläkin hieman salaattisekoitusta..... Hups.

Lopuksi kaikki isketään kasaan ja sekoitetaan kastikkeet vielä messiin.
Oli ihanaa ja toimi vielä kaksi kertaa töissäkin lounaalla. Mutta ihaninta oli kyllä vaan istua oman kodin ikkunalaudalla ja nauttia the viewstä ja hyvästä ruuasta.

Free your mind.

Kotona taas

Noniin, tietysti ensin ekat pahoittelut, kun viime kerralla lupailin että ihan pikku tauko vaan. Nyt ollaan kuitenkin kotiudutta Malmön koulutuksesta (vaan vajaa kuukausi sitten...) ja opeteltu Windows kasia sen verran, että saan blogia päivitettyä. Oon tyhmä.


Mutta tosiaan Malmössä meni ihanasti, oli raskas reissu ja kovin intensiiviset skoonenmurteen täyttämät päivätä, mutta selvisin! Nyt on uutta duunia painettu parisen viikkoa ja tuntuu hyvältä.

Mun tähdet on tänä syksynä asettuneet vihdoinkin täysin oikeaan asentoon. Me saatiin aivan lennosta uusi kämppä ja päästiin sieltä nukkumahelvetinlähiön syövereistä takaisin ihmisten ilmoille. Saan olla taas oikeasti Kallion keisarinna. Ja koti on ihana tummapunainen, oranssi ja keltainen. Kaasuhellalla luonnollisesti.

Ja nyt se suurin ongelma, joka meinasi tyystin kaataa koko paistin. Windows motherfucking kasi!!! Se oli aluksi ihan liikaa mulle ja itkin katkerasti vanhan kunnon seiskan perään. Mutta niin sitä vaan kaikkeen tottuu ja haparoiden menen eteenpäin. Jos tosiaan bloggaamiseen tuli pelkän käyttöjärjestelmän uusimisen takia kuukauden täydellinen lamaantuminen, niin miten mä sen opinnäytetyön viimeistelen?

Tähän postaukseen en saanut mitään fiksua ruokaa teille tarjottua, koska kaikki rästikuvat ovat vanhalla koneella (ja siirtäminen on liian vaikeeta tehtäväksi ihan vaan ex tempore) ja kännykkäin sanoi moikut.
Mutta eiköhän tämä tästä!

Käykää SYÖmässä. Mäkin käyn.

Mä olen taas kotona!

// PIENI TAUKO //

Onhan tässä taukoo jo pidetykin, mutta tosiaan kone hajosi ja nyt on uutukainen käsissä, mutta. Windows 8 on liian hankala vielä, joten opettelen tätä vielä vähän aikaa.

Ja toinen hieman bloggausta viivyttävä asia, eli kuten jo aikaisemmin tuli mainittua, niin sain sen haluamani duunin! Tieto tuli aika nopeasti ja olen järkkäillyt tässä asioita pikavauhtia, koska duuniin mut perehdytetään ihan Malmössä asti. Sunnuntaina lennän Köpiksen kautta kahdeksi viikoksi Ruotsiin, jihuu!

Sieltä tulee varmasti päivitystä ja kuvia aamupalabuffetista sekä rästissä olevia ruokia. Odotelkaa vaan!

Ja jos kovin ahdistaa, niin kuunnelkaa musaa

pus.

Kikherne + leipä

Mä olen taas (onneksi) alkanut leipomaan leivät itse ja samalla koklailemaan kaikkea jännää.

Tänään käväisin työhaastattelussa kirjakauppaan ja nyt kaikki sormet pystyyn, että natsaisi! Kotona jääkaapissa venasi pain a l'ancienne -taikina ja halusin tällä kertaa keksiä jotain muuta.
Ensimmäisenhän bloggasin tänne, toka versio näytti ihan syyläiseltä, mutta maistui hyvältä (ihan kestileivältä) ja kolmanteen hurautin kikherneitä! Koska kikherneet on pop ja sopivat kaiken kanssa.

Elikkäs lukekaa ensin ylläolevasta linkistä löytyvä postaus ja sieltä klikatkaa Viva chiabattan oikeaan reseptiin :D Vääntäkää taikina ja toisen päivän toisen vaivauksen yhteydessä lisäsin taikinan sekaan 3 desiä kikherneistä lusikalla ja haarukalla työstettyä jauhomaista tahnaa. Eipä mennyt edes epäselväksi tämä ohje!
Tekisi mieli alkaa selittelemään lisää, mutta taitaa mennä vaan hankalammaksi? Ihan kuin opettajalle selitys siitä, miksi raporttia ei palautettu ajoissa... Just keep it simple.

Itse käytin GoGreenin kuivattuja kikherneitä, joita liotin yön yli kylmässä vedessä ja keittelin sen jälkeen vielä about 45 minuuttia. Sen jälkeen itse muussasin ne lusikan ja haarukan avustuksella, mutta jonkunlainen kodinkonekin mahdollisesti tuottaisin saman, ellei jopa paremman tuloksen, ja huomattavasti kivuttomammin.

Olikohan tossa jo tarpeeksi useaan otteeseen epäselvä resepti?

Tollanen lättänä siitä tuli ja maistui ihan sairaan hyvälle! Sisus oli raa'an näköistä, mutta kikhernehän ei, yllätys yllätys, käyttäydy ihan samalla lailla kuin perinteinen jauhotaikina. Mutta maistui hyvälle ja terveelliselle, oli rapeakuorinen ja mukavan höttöinen sisältä.

Tälläistä suosittelen!

Et taida tietää mitä Britanniass' tapahtu

Jos se nyt on joltain jäänyt epäselväksi niin elämäni tämän hetkinen suurin epäkohta on kaupunginosa jossa asun. Eli Kannelmäki. Kannelmäkeen muutin ihan vaan rakkaani takia ja tietenkin vielä suoraan Kalliosta. Aika karu. Eikä edes niin romanttistakaan. Mutta onneksi kaikki on väliaikaista. Kannelmäki on nimittäin aivn hirveä mesta asua. En suosittele muille, kuin takakireille kyylämummoille ja rasittavan kovaäänisille ja ylimielisille lapsiperheille.

No, (vaikkei ihan uskoisi) niin asutaan sentään aivan Kannelmäen ostarin kulmalla, eikä siis se uuden Prismasta ja parista muusta liikkeestä koostuvan, vaan sen vanhan ostarin, josta löytyy vähän mainettakin niittänyt Pub Britannia ja neljä muuta enemmän tai vähemmän räkälää. Asiakaskunta koostuu jokaisessa baarissa lähinnä isohkon kokoisista vanhenemaan päin olevista naishenkilöistä ja kaljalta ja makkaralta haisevista pälvikaljumiehistä. Ja kaljaa maistuu.

Mutta tänään me käytiin MUN UUDEN DUUNIN (!!!) kunniaksi Britanniassa. Siellä nimittän ruoka on ihan maittavaa lähiöpubruokaa. Sellainen Suomen vastine Englannin pubiruualle. Burgerit maistuu hyvältä, pizzoihin saa vähän spessumpia täytteitä ja lapsille löytyy nakit ja muusi.
Mutta omasta mielestäni Britannia helmi on Chevre chicken -annos. Siinä on niinku yhdistetty rohkealla kädellä kaikkea hyvää, vähän överisti. Annoshan siis sisältää nachoilla kuorrutetun kananrinnan (menee kokeiluun) vuohenjuustolla ja pippurisella paistikastikkeella. Tulisko ihan heti perinteisemmälle Björckin Tomille mieleen? Kylkeen vielä paistetut perunalantit ja sekalainen satsi vähän huonosti työstettyjä kasviksia.
Mutta annos on ihan superherkullinen ja aion todellakin tehdä tästä oman tulkintani! Vaikka kaikki nachot, vuohenjuustot ja paistikastikkeet tuntuvatkin hieman innovatiiviselta yhdistelmältä, kyllä ne hyvältä maistuvat. What's not to like?

Ja alkuun pitää tietysti tälläisissä paikoissa ottaa hellyyttävä salaattipyötä.Tänään löytyi ainakin täysin mautonta kanamakaronisalaattia (bonukset noista basic-makaronien käytöstä!) ja hemapa-raejuustosalaattia. Oijoi, mua vaan aina tälläiset perisuomalaiset "junttiudet" hymyilyttävät. 

Plussaa ravintolalle vielä, että annos on aika kauniskin vielä. Ja hintakaan ei kovin kukkaroa syö, 15,30. 

Istuttiin loosissa, plyysipäällystetyillä sohvilla ja kämppis oli niin ADHD:na, että ei pysynyt paikoillaan vaan kävi kokoajan pelaamassa bilistä, moikkailemassa kavereita tai röökillä. Me kaksi vaan nautittii ruokaa ja mietittiin mihin se yksi taas katosi. Ihan kuin lapsiperhe ruotsilaivalla. Miinus rööki. 

Jos ikinä Jumala suo teille sen epäonnen, että päädyttä Kantsuun, niin helpottakaa oloanne Britanniassa. Tai Britannian vieressä ihan huippupubissa, Tartanissa. Se on ihan hauska mesta ja paikalla hyörii usein paikan jenkkiomistaja. Live-musaa, spessujuomia, kuten japanilaista viskiä, ja bilispöytä.

TORIA & SOULIA

Tulipas pieni breikki kirjoittelusta, mutta viikonloppuisin on vaan niin kamala vaikea löytää aikaa! Ja olen saanut tehdän isin yritykselle Facebook-sivut, joten mulla on hyvät syyt.

Ensinnäkin, Kjelliltä on tullut ulos uusi kirja Hägring 38 (tilaa klik!)! Suomeksi taitaa kulkea nimellä Kangastus 38. Lukekaa se, koska mäkin aion.

Ravintolapäivä jäi välistä, mutta ihan siistiltä näytti. Ehkä kuitenkin alan jo odottaa tapahtumalta jotain uudistumista tai spessumpaa tarjottavaa. En tiedä. Alkaako Ravintolapäivä käymään liian tavanomaiseksi?

Viime viikon pääsin pitäskä aikaa vanhoille kotikuljimme ja Soul Kitcheniin. Harmi vaan, että lounas oli aikamoinen pettymys tällä kertaa. Ennenvanhaan käytiin avokin kanssa silloin tällöin nauttimassa Soul Kitchenin ihanaa Chili con carnea lounaaksi, mutta nyt se ei ollut edes listalla. Teki mieli kalaa, joten otin kampelaa katkaravuilla kuorrutettuna (...). Mukana kermaviilipohjainen tillikastike ja perunamuussia.
Miten ensinnäkin niinkin kulttisuosiossa oleva ravintola kuin Soul Kitchen ei voi osata tehdä perunamuussia? Mössö oli ihan mautonta ja ärsyttävän kokkareista ja jauhoisaa. Ärsytti.
Ja se kampela. Jeesus. Ilmeisesti pakkasesta revitty einesmöykky, katkaravut maistuivat ihan neljä päivää vanhoilta ja kuorrutus oli se sama mikä on euroshopperin kalapuikoissa.
Miksei vaan yksinkertaisesti voissa paistettua kampelaa ja hyvää perunamuussia. Mä en tee perunamuussia, koska siitä tulee auttamatta pahaa ja mä täysin hyväksyn tämän vajavaisuuteni. Ja niin pitäisi Soul Kitcheninkin hyväksyä. Ennen sieltä sai hyvää muussia.
Ja faijankin hedelmäinen kanasalaatti oli aika heikko esitys. Not good.

Harmittaa, jos ravintola on menossa huonoon suuntaan, koska paikasta on niin hyviä muistoja. Mun ja avokin ekat treffit oli Soul Kitchenissä.

Olihan nätti lautanen!

Kalliota ei saa pilata huonoilla ravintoloilla eikä kätisevillä lapsiperheillä.

Tänään lähdin rakkaan italiankaverini (suomalaisen, mutta Italiassa tavatun) kanssa piiitkälle illallis-lounaalle Toriin. Siellä sentään asiat toimii ja ruoka on hyvää. Plussana vielä huippuhauska henkilökunta. Kaverini kertoi ottavansa kokis lightin ja tarjoilijan rehellinen vastaus oli "etkä ota.". Kyllähän tollasia punavuorelaisia vähän kärkkäitä hipsterismiehiä kelpaa katsella ruokaillessa. 

Kivasti on delfiinit huomioitu

Ensin kelasin ottavani ikisuokkarin (niiden lihapullien lisäksi) vegeburgerin, mutta kappas! Munakoisoleipä hummuksella ja sahramijogurttikastikkeella! Oh, pakko saada sellainen! Hummus oli hyvin tehty ja huomaan, oppivani tykkäämään siitä, mutta sahramijogurttikastike. Ah <3! Aivan järkyttävän hyvää. Raikasta ja erilaista. Ja kylkeen tietty ranskalaiset, koska ne on Torissa niin herkkuja. Parempia olen syönyt ainoastaan Bläkissä.

Juomana otin Club Mate colaa, joka on ehkä parempaa, kuin tavallinen. Vielä totuttelen, ja kyllähän luontaisen kofeiinin nauttiminen tuntuu luontaisemmalta. Kaverin mielestä maistui väljähteneelle kolalle. Musta juuri sopivan ei-makeaa.

Loppuun vielä cappuccinot, jotka oli erikoisen hyvät helsinkiläisiksi. KIIITOS TORI! Sinun luoksesi palaan aina mielelläni. 

Ja jaksoin taas taapertaa masentavaan m-junaan.